Outside of your box

Autismi nimetään usein ulkopuolelta (lääketiede, koulu, päiväkoti, kanssaihmiset) sairaudeksi tai oireyhtymäksi. Kun itse elää jokapäiväistä elämää aistiyliherkkänä ja myös autistisen lapsen äitinä, on huomannut yhden perustavanlaatuisen ydinasian autismissa:
Autismi aiheuttaa tietystä näkökulmasta ongelmia ainoastaan suhteessa ulkomaailmaan. Autismi oireyhtymänä on oikeastaan olemassa vain suhteessa toisen ihmisen odotuksiin autistisesta henkilöstä, ja suhteessa yhteiskuntaan, sen vaatimuksiin ja määrittelyihin ihmisestä sekä suhteessa ’tavallisten ihmisten’ ’tavalliseen maailmanjärjestykseen’.

Vanhempana, hoitoalan ammattilaisena, kuntouttajana tai vaikka opettajana nimittäin ajat itsesi hulluuteen asettaessasi autistiselle henkilölle vaatimuksia, jotka perustuvat vain ja ainoastaan siihen, että ’näin kuuluu tehdä’ miettimättä ihan itse miksi asia pitäisi tehdä juuri tässä tilanteessa juuri sinun ehdottamallasi tavalla. Automaattiset ja ympäripyöreät selitykset siitä, miksi esim. ruokaillessa pääruoka syödään ensin ja jälkiruoka vasta sen jälkeen, eivät nimittäin merkitse mitään autistille. Tietyllä tavalla toimimiselle on oltava konkreettinen syy, ja sen on oltava korkeasta näkökulmasta tarkoituksenmukainen. Hyvä syy ei ole se, että ’näin on tapana tehdä’. Se ei ole autistiselle henkilölle mikään syy yhtään millekään.

Välittömästi alkaessasi automaattisesti omasta maailmankuvastasi käsin määritellä miten autistisen henkilön tulisi eri tilanteissa toimia – mitä hänen tulisi syödä, pukea päälleen tai mistä hänen kuuluisi olla kiinnostunut – olet ongelmissa! Autistinen lapsi ei edes leiki, ellei siihen ole jokin pätevä syy!

Autistisella henkilöllä itsellään ei puolestaan ole mitään ongelmaa asioiden kanssa, jotka tuottavat kanssaihmisille ylenpalttisen paljon ongelmia. Hänelle ei ole ongelma, ettei hän välitä osallistua vaikkapa juhliin tai syödä samaa ruokaa kuin muut. Tai että hän tykkää olla aina yksin.
Hän ei välitä jos hänen vaatteensa eivät sovi vuodenaikaan, tai että muiden mielestä hän ei saisi hyppiä ja heiluttaa käsiään 50 kertaa tunnissa koska on jo aikuinen.

Autistinen henkilö tekee mitä hän kokee tarpeelliseksi sen hetken aistitilassaan tehdä. Hän tekee käsistään kaukoputken ollessaan innostunut nähtyään monta eri väristä kuorma-autoa yhdellä näkökenttä-zoomauksella ja hahmottelee autoista geometrisen kuvion ilmaan. Tai hän riisuu vaatteensa, koska tuulee niin ihanasti, ja lämmin kesäsade tuntuu iholla siltä, miltä hän on maitokaakaokylvyn aina kuvitellut tuntuvan. Hän tekee juuri niin kuin hänestä tuntuu oikealta elämän jatkuvassa, eteenpäin menevässä virtauksessa – välittämättä siitä, mitä muut hänen toiminnastaan ajattelevat.

Ei hän kuule puhettasi kun yrität ties kuinka monetta kertaa selittää, että ”sinun täytyy nyt ymmärtää, ettet voi kiljua pihalla, ja täyttää hiekkalaatikon hiekalla ulkokalusteiden istuintyynyjä koska hiekka tuntuu sinusta hyvältä.”

Ja kun hän näkee, että olet ärtynyt, tai kuulee puhetavastasi sinun olevan vihainen hänen hienosta ideastaan, saattaa hän kokea itsensä ja koko persoonansa huonoksi ja hylätyksi, koska ei saa toteuttaa sitä, minkä hän tietää olevan tarkoitettu. Sillä hänen luontonsahan on toteuttaa sitä, kuka hän todellisuudessa on! Moitteiden seurauksena hän saattaa vetäytyä, mennä kuoreensa ja sulkeutua, koska hän ei missään nimessä tarkoittanut pahaa tai satuttaa ketään, vaan halusi vain näyttää kuinka upeita asioita ovat eri väriset kuorma-autot, tuuli, sade, hiekka ja ihmisen kyky tuottaa kiljahduksia.

Kun ymmärrät autistin herkän, aistillisen ja luovan luonteen, olet jo pitkällä. Silloin ymmärrät kuinka moniulotteisesti tämä erityislaatuinen ihminen näkee ja aistii elämän. Silloin osaat myös puhua hänelle satuttamatta hänen herkkää sieluaan. Ja jos olet oikein rohkea ja avoin mieleltäsi, voit alkaa nähdä, mikä valtava kauneus on ulottuvillasi, jos uskallat antaa tämän elämän uusien maisemien avaajan näyttää sinulle maailman ihmeitä totutun ’normaalin’ mielenmaisemasi ulkopuolelta.

*

Minä koen vanhemmuuteni niin, että en ole täällä opettaakseni autistista lastani maailman ja tavallisten ihmisten tavoille, vaan olen luomassa hänelle tilan pysyä omana itsenään – herkkänä ja onnellisena, hyppivänä ja iloitsevana, aistivana ja näkevänä – totuudellisena ja vilpittömänä itsenään.

Toivon, että hänen ainutlaatuinen herkkyytensä nähtäisiin erityisen arvokkaana ominaisuutena ja kykynä, jotta hän pystyy tulevaisuudessakin olemaan ihminen, joka näkee näennäisyyksien, teennäisyyden ja merkityksettömyyksien kulissien läpi; pystyen antamaan maisemia uudenlaisesta maailmasta, jossa jokainen ihminen voi olla suorassa yhteydessä todelliseen itseensä, ilman mielen pelien pelaamista ja valmiiksi pureskeltuja totuuksia.

Siinä on autismin taika.

Emilia Sydänvilja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *