Siskoille ja veljille (sekä heidän vanhemmilleen)

Sisaruus on lahja, joka joillekin meistä suodaan. Minä olen ollut onnekas saatuani vierelläni kulkemaan neljä rohkeaa ja voimakasta veljeä. Jokaisen suhteen tunnistan ainutlaatuiseksi ja toisistaan poikkeavaksi, kuitenkin ne ovat vahvimmat säikeet tukiverkossani. Mutta matkan varrelle mahtuu myös mutkia, jolloin meidän polkumme ovat kulkeneet eri reittejä pitkin. Siitä olen onnellinen, että olemme lopulta löytäneet takaisin toistemme luokse.

Vaikka sisaruuden parhaimmat puolet ovat olleet osa niistä palikoista, joiden avulla olen rakentanut minua tänäänkin eteenpäin ajavan voiman, olen kuitenkin oppinut ehkä kaikkein kipeimpien kokemusten kautta eniten. Ja tänään minua rohkaisee kirjoittamaan seuraava ajatus:

 Jos ei nyt, niin milloin? 

Jos en minä, niin kuka?

– Malcolm X

Jokaiselle meistä sisaruksista on ollut omanlaisensa tapa suhtautua elämän aikana vastaan tulleisiin haasteisiin. Toiset meistä ovat näyttäneet pahanolon paiskomalla ovia, uppoamalla musiikin pauhun tuomaan turvaan. Toiset taas paenneet todellisuutta virtuaalimaailmaan tai pois kodin seinien suojasta renkaiden varaan. Aina emme ole osanneet olla toistemme tukena tai ymmärtää toisiamme, olemme tehneet valinnan selvitä yksin. Ja se on asia minkä muuttaisin, jos voisin.
Yhä edelleen kipuilen sen opin kanssa, ettei yksin tarvitse pärjätä. Vaikka olisikin vahva ja itsenäinen, susi tulee kaipaamaan aina laumaansa rinnalleen, myös vaeltaessaan hetken aikaa määrätietoisesti maailmaa tutkien. Takaisin pohjoiseen muuton myötä löysin itsestäni sanattoman paljon piilossa ollutta voimaa vain tietäessäni, etten ole enää yksin. Se määrä luottamusta on korvaamatonta, juuret puussani.
Menneisyydestä huolimatta olemme enemmän toistemme kaltaisia, jaamme haluamattakin ryppään samanlaisia piirteitä ja historian. Eikä kukaan maailmassa osaa ärsyttää samalla tavalla kuin he, mutta ei myöskään sanoa juuri niitä sanoja mitä kulloisellakin hetkellä kaipaan. Eikä rakkaus ole koskaan ollut niin pyyteetöntä kuin sisarussuhteissani. Ilman sellaista kokemusta elämän kohtaaminen olisi huomattavasti pelottavampaa.
Uskon, että olisin hyvin erilainen ilman veljiäni. En halua edes ajatella miten erilainen olisin, se tuntuu aivan liian surulliselta jopa kuviteltuna. Liian suuri osa minun parhaita puoliani puuttuisi, niitä joita ei olisi ilman kaikkea sitä mitä olen veljieni kanssa saanut kokea. Ja siksi minä kirjoitan tänään. Jotta Sinä ymmärtäisit, veli tai sisko, että Sinulla on kaikki valta. Sinä voit vaikuttaa siihen, minkälaisia muistoja teidän molempien sydämiin jää. Sinä voit tehdä valinnan joko vaalia sisarussuhteitasi tai antaa lahjaksi elämään painavan sydämen.

Tärkeimmä muistot painuvat ikuisesti sydämeen, 

vaikka niitä ei muistaisikaan enää

– Erityinen sisaruus

Ja sisarusten vanhemmalle toivon rohkeutta hyväksyä jokaisen lapsen erilaisuus ja rohkeutta tukea tätä arvokasta erilaisuutta. Lapsen ei kuulukaan olla täydellinen eikä helppo, lapsen kuuluu tehdä virheitä. Ja aikuisen tärkeimmän tehtävän ollessa virheiden läpi saattaminen on yksi näistä sisarten erilleen kaartaneiden polkujen johdattaminen jälleen rinnakkain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *