Mitä tehdä kun hankala tunnetila yllättää etkä halua päästää sitä samantien ulos?

Viikonloppu Oulussa. Kouluttamista ja koulutuksessa olemista, ystäviä ja after workkia, lapsivapautta. Ah, eikö kuulosta aika mukavalle? Jep, sitä se olikin. Sunnuntaiaamuna eräs vuorovaikutustilanne pääsi kuitenkin varjostamaan tuota kaikkea mukavuutta ja aiheutti minussa järkytyksen ja pettymyksen tunteita. Semmosta että et oo tosissas! Siitä hetkestä jo vartin päästä pitikin olla koulutuksessa ja piti hieman pinnistellä etten olis ruvennu itkee siinä koko koulutusporukalle. Ei se olis mitään haitannu, meillä on hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri eikä itkeminen oo itselle mikään iso juttu, vaikka paikalla olis muitakin kuin ne läheisimmät ihmiset. Mutta tässä tilanteessa kuitenkin tein valinnan että haluan tämän työstää hieman myöhemmin.

Veikkaisin että vastaava tilanne on varmaan aika monelle tuttu. Aika harvoinhan ne hankalalle tuntuvat tilanteet ja tunnetilat tulee just silloin ku sinä ne haluaisit vastaanottaa. Siinä miten tunnetiloja päästelee ulos eri paikoissa, on hyvin yksilöllistä ja onki tärkeää löytää se itselle ominainen tapa. Toiselle on ihan ok vollottaa tai tirauttaa pari kyyneltä työpaikan kahvihuoneessa kun taas toinen haluaa pitää tuon hetken omanaan.

Tuona sunnuntaisena hetkenä käperryin henkisesti sisäänpäin. Tiesin, että myöhemmin oli tulossa rentoutusharjoitus, jossa voisin työstää tilannetta. Mä rakastan mielikuvia, oon ihmisenä hyvin visuaalinen, joten nään kaiken kuvina. Tiesin, että jos jaan asian toisten kanssa, saan kyllä komppausta, mutta en kaivannut sitä. Halusin asian ympärille hiljaisuutta, en mielipiteitä, en sanoja, en mitään. Vain hiljaisuutta.

Onneksi koulutuksessa käsiteltiin itselle mieluista ja tuttua aihetta, joten pystyin samaan aikaan kuuntelemaan ja keskittymään kouluttajan ääneen ja samaan aikaan kirjoittelemaan itselle lohdullisia sanoja, jotka auttoivat minua pääsemään aamupäivän yli. Kirjoittaminen onkin yks mun superkeinoista asioiden prosessoimiseen. Rentoutusharjoituksessa asia pääsi irti linnun lailla, jonka kanssa toisia katseltiin kaikella rakkaudella ja jonka päästin lentämään umpikujan päässä kohti taivasta.

Miten siis siirtää tuota purkuhetkeä tietoisesti myöhemmäksi? Tää on varmasti monelle sote-kasvatus-alan ihmiselle töistäkin tuttu tilanne ja toki muillekin jotka tekee vuorovaikutuksen parissa töitä, mutta samalla tää koskettaa myös henkilökohtaista elämää, siellähän ne suurimmat tunnetilat useimmiten asuukin. Mitä keinoja sä oot löytäny? Mitä sun tunteidensäätelylle kuuluu?

Mä teen ihan perinteisiä läsnäoloharjoituksia, mutta silti toiminnalliset pienet teot on osoittautunu mulle kaikkein tehokkaimmiksi keinoiksi. Joka kerta säätelysetti näyttää erilaiselle ja seuraan intuitiota siinä mikä juttu milloinkin tuntuu tilanteeseen sopivalta ja mikä sattuu ylipäätään sillä hetkellä kutsumaan. Läsnäoloharjoituksia pyrin tekee mahdollisemman laajasti kaikkia aisteja kuunnellen, mutta tärkein ankkuri lukee mun ranteessa, ”I am.”

Tässä vielä käytännössä mitä mä tein tässä tilanteessa että sain siirrettyä tunnetilan käsittelyn myöhemmäksi. Vaikka tässä on monta eri juttua nimettynä, se ei kuitenkaan tarkoita ajallisesti pitkää hetkeä.

  1. PÄÄTÖS. Haluanko jakaa tunnetilan porukalle vai pitää omanani? Katselin ympärille, porukka on mukava ja ilmapiiri luottamuksellinen. Koska kuitenkin oon paikalla oppimassa, en halua keskittyä omaan tilanteeseen vaan keskittyä asiaan. Päivän aikana keskustellaan paljon henkilökohtaisistakin asioista, joten paikkoja tunnetilan purkamiseen tulee jatkuvalla syötöllä jos päätänkin siitä yleisesti kertoa.
  2. HENGITYS. Kuulostaa liian helpolle, mutta itselle hengitys toimii melkein kaikkeen. Käytän hengittämistä asiakkaiden välissä kehollisten fiilisten nollaamiseen, parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa silloin kun tarttee time-outin, omien lasten kanssa olemiseen silloin kun väsyttää tai ei vaan jaksais ja ihan vaan nukahtamiseen. Tässä tilanteessa puhalsin pettymyksen tunnetta ulos ja annoin suurimpien piikkien tulla ulos siinä.
  3. LUOTTOYSTÄVÄ. Mun piti päästä jollekin kirjoittamalla sanomaan tilanne ja onneksi Whatsappi tavoitti hyvän ystävän, jolta sain lohduttavan viestin heti.
  4. LÄSNÄOLOHARJOITUKSET = suomeksi siis kaikilla aisteilla havainnointia tästä hetkestä. ”Nyt on sunnuntai 24.2, oon Oulussa Terapiapajalla ja kello on 10.05. Tunnen mun alla ihanan ison säkkituolin, jonka kahinan kuulen koko ajan. Huoneessa on vaaleat pinnat ja ikkunasta näkyy aika tylsä sateinen sää. Täällä tuoksuu kahvi ja tee. Tunnen kuohunnan sisällä, mutta tiedostan että kuohunta on vain tunne eikä mitään muuta. Tunne kuuluu kuvioon ja on paikalla juuri silloin kun pitääkin, se ei oo silti yhtä ku minä. Tsekkaan ankkuritekstin ranteesta, I am. Mulla on kaikki hyvin.”
  5. LÄSNÄOLON TEHOSTUS. Kaikenlaiset pienet toiminnalliset jutut toimii mulle tosi hyvin läsnäolon tehostuksena monessa eri tilanteessa, tällä kertaa tehostus tapahtui kirjoittamalla. Jostain syystä kirjoittaminen toimii mulle paremmin kun näen sanat mun eessä. Niihin tulee enemmän uskottavuutta. Samalla silittelen pienellä liikkeellä omaa kättä, rakkauden osoitus minulta minulle.
  6. AJASTIN. Kuvittelen ajastimen ja asennan sen niin, että klo 17.30 tänään voin päästää tunnetilan irtoamaan pois mikäli päivän aikana mikään muu tilanne ei anna aikaisemmin siihen mahdollisuutta. Ajatuksissani siirrän ajastimen odottamaan autoon odottamaan minua.
  7. TOISTO TARVITTAESSA. Pitkin aamupäivää ajatus lähti välillä harhailemaan takaisin, jolloin toisto auttaa. Samalla löytyi myös rauha ja asia sai rauhassa jäädä odottelemaan purkuhetkeä.
  8. PURKUHETKI. Tällä kertaa purku tapahtui rentoutusharjoituksen sisällä mielikuvarentoutuksessa. Purkuhetken rauha ja kauneus oli ihana, kaikki sulassa sovussa keskenään. <3

Millaisia purkukeinoja sinä käytät tunteidensäätelyn tukena? Voiko niitä tehostaa? Miten voisit huoltaa omaa mieltäsi pitkin päivää ennen kuin tilanne on jo karannut käsistä ja oletkin jo ylikuormittuneessa tilassa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *