Miten rauhoitan mieltäni uudessa elämäntilanteessa?

Mulle avautui yllättäen tyhjää täynnä oleva tammikuu. Olen tottunut olemaan monessa mukana enkä oikein tiennyt, mitä ajatella. Mun ensimmäisiä ajatuksia oli, etten halua käyttää mahdollisuutta kiinnittämällä itseäni nopeasti erilaisiin projekteihin. Se olisi minulle aika luonteva tapa toimia ja samalla hukuttaa ajatukseni tekemiseen. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja halusin haastaa itseäni tässäkin asiassa. Koin, että saisin tästä ajasta eniten uskaltautumalla tyhjyyteen.

Tammikuun alku pursusi ideoita joka puolelta. Keksin ainakin sata tapaa täyttää aikani. Pitäydyin kuitenkin tiukasti päätöksessäni olla sitoutumatta mihinkään. Tein muutamia suunnitelmia ystävien kanssa, mutta en muuta. Usein vastasin myös, etten halua suunnitella vielä mitään. Se oli yllättävän vapauttavaa ja läheiseni ymmärsivät hyvin. Eniten kaipasin pysähtymistä ja sitä, että saan suunnitella jokaisen päivän sen päivän fiiliksen mukaan. Vietin paljon aikaa kotona, huomasin olevani väsynyt.

Suunnittelemattomuus ja elämän virran mukana kulkeminen aiheutti minulle aluksi ahdistusta. Annoin ahdistuksen olla, pyrin kuuntelemaan sitä ja esittämään kysymyksiä. Tuntui, että maailma on täynnä harrastuksia ja matkakohteita. Pitäisi vain päättää, mihin haluaa tarttua. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan paljon ideoita siitä, mitä he tekisivät omalla vapaa-ajallaan. Myös minä olin haaveillut työn pyörteissä ja kalenterielämän keskellä siitä, mitä tekisin vapaalla ajalla. Ideoita oli paljon ja nyt ne kaikki tuntuivat vyöryvän voimalla minua kohti. Mitä kaikkea olin aina halunnut tehdä? Mihin käyttäisin tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden?

Nautin hiljaa suunnittelemattomista tunneista, päivistä ja viikoista. Aika meni nopeasti ja usein tuntui, etten ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Hoidin kyllä asioita kotona ja kodin ulkopuolella, näin kavereita ja liikuin paljon. Minulla ei kuitenkaan ollut esittää mitään hienoa suunnitelmaa siitä, kuinka aikani täytin. En varannut äkkilähtöä enkä kirjoittanut tuskaisesti kymmenittäin työhakemuksia. Nautin eniten siitä, että sain vain olla enkä ollut päivistäni tilivelvollinen kenellekään. Kuulin kysymyksiä siitä, mitä aion tehdä tulevaisuudessa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä vastasin: ”En todellakaan tiedä.” Halusin antaa aikaa ajatuksilleni.

Jossain vaiheessa tajusin, etten ole ihminen, joka jaksaa ajelehtia pitkään. Minulla ei kuitenkaan ollut kovinkaan suurta aavistusta siitä, mitä lähtisin elämässäni tavoittelemaan seuraavaksi. Päädyin ottamaan tammikuun pituisen aikalisän. Koska koin tarvitsevani tavoitteita, päädyin ”tavoitteellistamaan” aikalisäni. Yksi tavoitteista oli esimerkiksi miettiä, mitkä olisivat tavoitteeni tälle vuodelle. Olen haastanut itseni miettimään esimerkiksi sitä, mikä on minulle tärkeää. Mitkä ovat asioita, joiden eteen haluan ja olen valmis tekemään töitä? Mitkä ovat keskeiset arvoni?

Toinen tammikuun tavoitteista on oppia katsomaan asioita uudenlaisista näkökulmista. Jos viettää paljon aikaa omien ajatustensa kanssa, ainakin minulla on tapana jäädä jumiin samoihin uriin. Halusin päästä pois perinteisiksi kokemistani urista ja päätin alkaa säännöllisesti kuuntelemaan muiden ihmisten ajatuksia. Päätöksen jälkeen olen uponnut syvälle kirjojen, blogien ja podcastien maailmaan. Näkökulmien vaihtaminen on vaikuttanut mielialaani todella merkittävästi ja saanut minut rauhoittumaan uudenlaisessa elämäntilanteessa.

Elämäni varrella olen joutunut välillä olemaan sivussa normaalista tekemisestä terveyshaasteiden vuoksi. Tätä kautta olen oppinut, että minun arvoni ei riipu siitä, mitä teen tai saan aikaan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olen sivussa työstä ja työelämän sosiaalisista ympyröistä ja samalla terve. On minun päätökseni, millaisen merkityksen tälle ajalle annan ja miten näen itseni. Tavoitteideni tarkoitus oli tehdä näkyväksi jotain, mikä ei ollut minulle näkyvää ennen vihkoon ilmestyviä sanoja. En vielä tiedä, millä kaikilla tavoilla kuluva aika maalaa tulevaisuuttani, mutta tunnen uudella tavalla sen merkityksen. En koe kelluvani epämääräisyydessä, vaan toteuttavani yhtä elämäni tärkeistä tehtävistä. Tämä on mahdollisuuteni keskittyä minuun.

Mieleni kaipasi vapaan ajan merkityksellistämistä. Kovat tavoitteet ahdistivat minua, joten päädyin väljiin ja pehmeisiin. Ne toimivat tässä kuussa päivieni raamittajina.  Kirjoittaessani mietin tosi tarkasti sanojen muotoa. Vääränlaiset sanamuodot alkoivat helposti nostamaan ahdistuksen tunteita. Tällöin keskustelin itseni kanssa siitä, millaisiin sanamuotoihin voin sitoutua. Olin ylpeä siitä, että kuuntelin tarkasti itseäni, minusta nousevia ajatuksia ja tunteita. Tavoitteiden kirjaaminen oli minun tapani rauhoittaa epämääräisyydestä syntyvää pahaa oloa ja kääntää katsettani uuden elämänvaiheen merkityksellisyyteen. 

Samalla, kun sain mieltäni rauhoitettua tekemällä ajatusprosessejani näkyviksi, jatkan myös tunteiden työstämistä. Minkä takia tyhjyyden tunne ja suunnittelematon aika aiheuttavat minussa ahdistusta? Onko minulla arvoja ja niitä seuraavia valintoja, joita en tunnista? Mistä minun oma arvoni syntyy? Kuinka merkityksellistä tekeminen on?

Artikkelin kuva: Juha Jantunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *